tiistai 12. toukokuuta 2015

Työnhaku ja lateksiallergia

Tämänkertainen aiheeni koskee työttömyyttä ja työnhakua. Molemmat aiheet ovat olleet pitkään pinnalla ja voivat olla hankalia aiheita käsitellä. Kerron nyt työhistoriastani ja viimeisimmästä vuodestani työttömänä ja siitä miten lateksiallergia on vaikeuttanut elämääni tällä saralla.

Ennen vuotta 2012 allergiani oli melko lailla lievempi kuin nykyään. Sain pahempia reaktioita ainoastaan ilmapalloista, joten pystyin tekemään eri töitä ja työllistyinkin yleensä varsin nopeasti. Tähän vaikutti myös se, että pystyin ja hainkin erilaisia töitä ja sainkin kartutettua kokemusta eri aloilta. Tein myös kahta työtä yhtä aikaa asuessani kotona syntymäkaupungissani Porvoossa. 
Sitten tuli syksy 2007, jolloin sain ensimmäiset kunnolliset anafylaktiset reaktioni ja jouduin karsimaan lateksia sisältävät vaatteet kokonaan pois kaapeistani. Muutamien kortisonikuurien jälkeen (osa kesti kuukausia) saatiin allergiaoireet kuriin ja jatkoin töiden tekemistä, mutta varovaisuutta piti alkaa harjoittamaan enemmän kuin ennen. 

Asuessani Kempeleessä ja opiskellessani Limingan taidekoulussa 2009-2010 lukuvuonna alkoi työnteko vaikeutua. Kassatyöt ja lateksiallergia olivat hieman hankala yhdistelmä silloisissa Euromarketeissa, joissa myytiin myös vaatteita, kumisaappaita ja muita hyvin lateksipitoisia asioita.
Taidekoulu päättyi keväällä ja parin takaiskun jälkeen muutin takaisin Etelä-Suomeen. En tosin enää Porvooseen, vaan siskoni Hennan ja hänen miehensä Markon tykö Helsinkiin, kunnes saisin oman kämpän. Asuin koirani kera vuoden Hennan ja Markon, sekä heidän koiriensa ja kissan kanssa. Vuosi oli oikein mukava ja sinä aikana työllistyin, etsin asuntoa, siskoni tuli raskaaksi ja synnytti Eemelin, josta tuli tädin rakas kultapoika. Koska tein siistiä toimistotyötä en juurikaan kärsinyt lateksiallergiasta ja muutenkin tuona aikana tuli syötyä terveellisemmin. Olen edelleen kiitollinen Hennalle ja Markolle siitä tuesta ja avusta mitä sain puhumattakaan katosta pään päällä. <3

Kanoottiliiton toimistotyön loputtua siirryin Verkkokauppa.comiin töihin vuonna 2011, jossa minulla oli puolen vuoden määräaikainen sopimus. Tänä aikana tuli huomattua, ettemme sopineet työn kanssa yhteen. Kumisia asioita oli tuotteissa, kassahihnoissa ja sainkin sitten allergisia reaktioita ja takiani jouduttiin tekemään erikoisjärjestelyjä. Yritän olla mahdollisimman helppo ihminen ja huolimatta asian vakavuudesta, minulle tulee toisinaan inhottava olo, kun joudun allergiani takia vaivaamaan ihmisiä tai tekemään erikoisjärjestelyjä.
Tämän työn jälkeen alkoi lääkärin kanssa olemaan puhetta, että minun on pakko rajata töitä mitä saan tehdä oman terveyteni ja turvallisuuteni takia. Työskentelin hetken Manga Caféssa ja sielläkin tehtiin erikoisjärjestelyjä, mutta ne toimivat. Silloinen työkaverini Elli ja omistaja Milla olivat käsittämättömän ihania ja rentoja ihmisiä. 

Tämän jälkeen olin hetken toimistotöissä, josta siirryin aika piakkoin työskentelemään sosiaalitoimistoon vuoden 2013 lopussa. Sinä aikana en saanut allergisia reaktioita, mutta erään työyhteisön jäsenen aivan järjettömän liiallisen hajuveden ja hiuslakan käytön takia sain ensimmäisen astmakohtaukseni 14 vuoteen, jonka takia jouduin lähtemään ensiapuun kesken työpäivän. Työ sosiaalitoimistossa loppui helmikuussa 2014 ja siitä asti olen ollut työtön, koska minulla on hyvin pieneksi rajattu alue töistä, joita saan tehdä. En ole ennen ollut näin pitkään työtön.

 Minulta löytyy lääkärin tekemä hieno todistus vuodelta 2012, joka kertoo lateksiallergiani olevan liian paha voidakseni tehdä oikeastaan mitään muuta kuin toimistotyötä. Tämä ei oikeastaan haittaa minua, koska pidän toimistotöistä ja teen niitä mielelläni. Mutta se hankaloittaa töiden hakemista ja saamista, koska näitä töitä ei aina ole tarjolla ja hakijoita on monta... Muilla sentään on yleensä se etu, että he voivat hakea monen eri alan töitä. Olen itse sidottu vain tähän yhteen alaan, johon lukeutuu oikeastaan toimistosihteeri ja assistentti.

Yksi pitkäaikainen haaveeni on ollut opiskella viittomakielentulkiksi ja viime vuonna kävinkin Kuurojen Kansanopiston järjestämän 9 viikon viittomakielen intensiivikurssin. Innostuin viittomakielestä ja viittomakielisestä kulttuurista todella paljon ja tänä keväänä olen hakenut opiskelemaan viittomakielentulkiksi. Kaiken järjen ja kokemuksieni mukaan tämä on toinen turvalliselta vaikuttava ala, jota voisin toteuttaa. 
Nyt jännätäänkin sitten tuleeko kutsu valintakokeisiin! :) 

Tämän pitkän kirjoituksen tiivistäminen lyhyeksi lienee helppoa. Olen 26-vuotias töihin motivoitunut nuori nainen, jolla on 9 vuoden työkokemus ja merkonomin paperit. Niin hienolta kuin tämä kuulostaakin niin asiassa on yksi varjostava pilvi, jonka nimi on lateksiallergia. Tämä ei silti estä minua yrittämästä, koska olen hyvä sihteeri ja assistentti ja olen päättänyt saada työpaikan!


Motivoitunutta viikon jatkoa, muistakaa jaksaa yrittää! <3


~Hanna








2 kommenttia:

  1. Heippa! Kollega vinkkasi blogistasi, kun satun itsekin olemaan lateksiallergikko (jokseenkin teikäläiseen verrattuna paljon lievemmässä määrin). FB:n kautta blogiin päädyttyäni ja kirjoituksiasi luettuani täytyy sanoa, että huh! Kuulostaa todella ahdistavalta tuon allergian vaikutus arkeen. Itsellä ilma-altistus ei sinänsä aiheuta pahoja kohtauksia (ellen nyt satu viettämään tunteja rengastehtaassa, tms). Aikuisiällä kaiketi sitä on jotenkin oppinut väistelemään lateksia eri muodoissa mutta omalta osaltani joitakin harrastuksia on jäänyt haaveeksi, esimerkiksi laitesukellus, koska puvut ovat neopreeniä ja paineilmaletkut yleensä luonnonkumia. Vuosien varrella kummallisinta on ollut se että aina ottaessani allergia-asian esille kukaan ei tunnu aluksi ottavan asiaa vakavasti kunnes kaivan epipenin taskusta ja selitän, mihin sitä käytetään...

    Tsemppiä työnhakuun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heissan!

      Tuttu tunne. Kaikki ei todellakaan ota sitä vakavasti tai tunnu edes käsittävän, että moinen allergia on olemassa :D Mutta nykyään alkaa löytymään enemmän ihmisiä, jotka tietää siitä edes jotain tai jollain tutun tutulla on sama allergia.
      Laitesukellus on muuten ollut myös minun haaveeni, jota olen halunnut kokeilla, mutta siitä varoitellaan jo siinä listassa missä kerrotaan missä on lateksia. Mut en kyllä tiennyt missä kohtaa sitä lateksia on. Pukujen tiesin olevan neopreenia, mutta selvisipä tämäkin mysteeri nyt :D

      Juuri tästä syystä halusin perustaa tämän blogin. Että saisi vertaistuen tapaista, jaettua vinkkejä ja kokemuksia ja sillä tavalla parantaa kanssa-allergikkojen elämänlaatua. Tärkeää on toki myös jakaa ylipäänsä tietoa, koska mielestäni tuotteissa pitäisi lukea tarkemmin mistä se on valmistettu, koska riskitekijöitä on erilaisia. Hämmästyn joka kerta kun jossain lukee non-latex. :D

      Kiitos tsempeistä! Näillä jatketaan! :)

      ~Hanna

      Poista